ajatella sitä, että kuinka paljon sitä on vuosien mittaan oppinut vihaamaan itseään monista syistä ja kuinka tuntuu, että ne kaikki asiat tulevat aina olemaan tässä ja nyt jumissa päässäni. Kunpa olisin saanut koiran 5-10 vuotta aiemmin, kunpa olisin voinut olla rehellisempi joistain asioista vanhemmilleni ja muillekin. Kunpa olisin tarttunut erilaisiin tilaisuuksiin aiemmin. Nyt vain ahdistaa koska kuuntelen muiden murheita, haaveita, ajatuksia ja ideoita tulevaisuudesta, menneisyydestä ja nykyhetkestäkin ja minulta odotetaan vain hymysuuta ja myöntyvän muiden tahtoon. Iloitsen, vaikka samalla, tiedän, että olen muutaman itkukohtauksen päässä totaalisesta romahduksesta.
Eilinen havahdutti jälleen, enkä tiedä kuinka monesti vielä joudun "havahtumaan" ennenkuin uskallan tai edes osaan tehdä asian suhteen mitään. Olin niin lähellä itkeä eilen. Mutta en itkenyt. Miksen? Mikä minut pysäytti ja mikä minut pysäytti etenkin suuttumasta ja huutamasta ja olemaan täysi vittumainen ämmä??? Muilta se onnistuu ja muutkin niin saa tehdä, miksi itse ajattelen, etten saisi tehdä myös samoin?
Tuskastuttaa kun tuntuu, että muut alkavat elämään ja toteuttamaan minun haaveitani, joiden vuoksi olin toiveikas ja iloinen muutamia vuosia sitten, jolloin myös samat henkilöt veti minut maan tasalle. Inhottaa, koska tuntuu, etten enää unelmoi, ja että olen jumahtunut tähän, eikä ne asiat, joita haluisin tehdä, edes onnistuisi. Tai jos jollain ihmeen kaupalla onnistuisi, se menisi kamalasti pieleen.
Ja nyt jos joku edes uskaltaa tähän mitään vastata, vastaukset varmaankin tulee olemaan sen suuntaisia, mitä juuri nyt EN TOIVO kuulevani. Mutta emt, mitä nyt tehdä? Ja miksi? Haluan ulos ja pois.
Ja nyt sssshhhhhhh....
mihin ulos ja pois?
VastaaPoistaja en kommentoi muuta jos et kerta halua.
mut hmmm?
Emt. *shrugs and listens to James Morrison: I Won't let you go*
VastaaPoistaÖh, mä kirjoitin pitkät litaniat ja onnistuin kadottamaan ne. Jes, just näin.
VastaaPoistaAnyways, mun mielestä pienet vittumaiset ämmäkohtaukset ja riehuminen tekee mielenterveydelle hyvää, ja itkeminen on välillä parasta terapiaa! Ja tosiystävät kyllä kestää pienet vittumaiset skitsoamiset :) Ne kuuluu asiaan (ja niitä nykyään harrastan enemmän tai vähemmän säännöllisesti, heh.)
Toiseks totesin, että tuttu tunne tuo, kun ystävät toteuttaa kaikenlaista, ja itse sitä vaan junnaa paikallaan tietämättä oikeen mitä tekis seuraavaks :/ Ja vaikka miten koittaisi omista tärkeistä asioistaan selittää, niin keskustelut tuntuu kääntyvän tiettyyn suuntaan.. Niiden ystävien elämään ja siihen, miten kaikki niiden tekemät jutut on niiiin hohdokkaita ja ihmeellisiä. *Ystävän päiväkirja* Vaikein taito taitaa olla se, että osaa huomata milloin toinen kaipaa kuuntelijaa, etenkin jos oma elämä on "niin kovin hohdokasta ja ihmeellista ja parasta".
Mä oon kieroutuneessa mielessäni kyllä päättänyt, että kaikkien vastoinkäymisten ja huonojen valintojen kautta musta on tullut MINÄ, ja osittain olen niihin valintoihin ihan tyytyväinen. Asiat vois olla kai huonomminkin :) Ja säkin oot ihana persoona just tuollaisena, oot saavuttanu paljon asioita ja sulla on ihana koirakin! :) Plus että ei vielä oo myöhäistä tehdä juttuja ja kokeilla rajoja!
Luulen, että unelmointi ja ideointi marraskuussa on silkkaa hulluutta (harmaa, masentava maailma), mutta täytyy pitää ajatukset ihanassa JOULUSSA ja vähän haudutella ajatusta päässä, että mitä sitä seuraavaksi haluais tehdä :) Ite ainakin oon huomannut, että joskus epämääräinen ahdistus tulee melkeen jo siitäkin, ettei oo antanut itselle aikaa miettiä mitä tässä nyt OIKEASTI haluaa seuraavaksi tehdä, mikä on itselle parasta, just sillä hetkellä? Itellä ainakin on auttanut kirjoittaminen ja erilaisten kuvakollaasien (unelma-aarrekarttojen) kokoileminen, ihan tylsyydentappajanakin :) Auttaa ehkä vähän hahmottamaan, mistä se isoin ahdistus ja masennus oikeasti tulee, ja sitten niitä tunteitakin osaa helpommin käsitellä. Kiireessä helposti vaan suorittaa mahdollisimman paljon asioita eikä jää miettimään, mikä oikeasti on sellaista mikä itselle on tärkeää ja mistä saa mielihyvää tulevaisuuttakin ajatellen.
Jaksamista! :)
Ja kyllä, tää tais olla just sellainen ärsyttävän positiivinen kommentti, mitä et halunnu nähdä :D Sorry!
Mut pointti oli kuitenkin: täytyy sallia itselle mahdollisuus olla vittumainen ämmä ja itkeäpotkiaraivota paha olo pois :) Siitä onkin sitten parempi taas jatkaa uudella energialla, tietyt asiat ehkä selkeämpinä mielessä.
Ah, mikä ihana kommentti, Suski !!:D siis oikeasti, varsinkin koska se tulee niin 'puhtaasti' esille... ja siis tietty kans siks ku nyt on noi omat ajatukset saaneet kauemmin muhia päässä ja päässy yli isoimmista ärsytyksistä. Mut toi kohaltaa aikasta hyvin... ja hymyilyttää! :)
VastaaPoistaPitäis itsekin varmaan joskus kokeille unelma-aarrekarttoi tehdä, olisi varmaan tosi hauskaa ja hyödyllistä, vaikkakin heti ajattelen, et niin "UNELMAKARTTA = ei tuu toteen" - ties miten mustakin on nyt näin pessimistinen tullut??? :\ Möh.
Täytyis saada itseään niskasta kiinni ja vaan tehdä jotain, kun aina sitä vaan puhuu ja puhuu ja haaveilee. Ja nyt on niin jumissa... siis oikeasti kanssa. Niska ja hartiat ihan jumissa, ei ihme ettei veri kierrä päähän.
Aarrekartat on tosi jees :) Mä en ole päässy viel kuvakollaasin kokoamiseen asti, uskon että ne on vähän pidempiä projekteja.. Oon kerännyt omiin jemmoihin erilaisia kuvia, ihan semmosia vaan jotka on jotenkin persoonallisia tai kivan värisiä, tai jotka jollain tavalla kolahtaa. Ei siinä kokoamisvaiheessa varmaan tarvii unelmien niin selviä vielä olla, kun siinä niitä kuvia kootessa varmaan ajatukset selkeytyy tai keksii ihan uusiakin unelmia ja tavoitteita :) Mun projekti tosin ei taida koskaan päättyä.. Heh. Etenkin kun en muuton jäljiltä tiedä lainkaan missä mun kuvat on!
VastaaPoistaMulla kyllä kirjoittaminenkin auttaa, sen takia ostin tossa pari vuotta sitten päiväkirjan, johon kirjoittelin suurempia elämänmuutoksia ja ajatuksia :) Blogi onkin sitten pienimuotoisempaa, päivittäisempää terapiaa, mutta omanlaisensa aarrekartta varmaan sekin, kun niitä voi toteuttaa miten vain :) Se unelmien varsinainen käytännön toteuttaminen sitten onkin ihan oma juttunsa. Mut onneks tässä ollaan nuoria, ei niitä kaikkia ihan hetinyt tarviikkaan toteuttaa :)
Niska-selkä-hartiajumppaa! :D Mä olin tänään niin laiska, että skippasin jumpan, mut nyt harmittaa ku joka paikka on ihan jumissa..