lauantai 9. lokakuuta 2010

Torstaina, perjantaina ja tänään...

Torstaina oltiin koululla tovi, tuntus hieman turhalta oppitunnit, mut noh... kohtahan tämä kidutus loppuu!! :) Koulun jälkeen hölötinhölötinhölötin ihmisille, että unohdin katsoa kelloakin vaikka juuri muutamaa minuuttia aiemmin ilmoitin kaverille, että olen jo tulossa hänen luo. Mutta noh! :D

Haettiin Tessa meiltä, voi voi, kun yritti niin paljon olla hyppimättä, mutta sitten vaan käveli edestakas eteisessä. Napattiin Tessa siis mukaan ja mentiin morjestamaan Laikkua ja Ritua! :) Oli kyllä kiva nähdä niitä koiria pitkästä aikaan, ja nyt ne tuntuu niin kamalan pieniltä, vaikka joskus Laikku oli musta tosi iso koira! :) Heh! Käveltiin sitten metsässä jonkin aikaan, tuli lämmin/kylmä, väsymys ja sitten suunnattiin Ikeaan hetkiseksi... ruokaa. Alkoi unettaa enemmän! Olin varmaan huippupirteää seuraa! (Joopa joo!!)

Perjantaina olin pitämässä 6 lk. päihdekasvatustuntia... se meni oikeastaan tosi mukavasti ja nyt vanhat haaveet opettajan ammatista nousi takas mieleen - ja pohdituttaa kaikenlainen! Vanhemmille asiasta kuitenkin puhuessa, eivät olleet kovinkaan innostuneita tai tukevia asian suhteen - vaan pikemminkin he ovat jo päättäneet aika hyvin, että mitä munkin tulee tulevaisuudessa tehdä. Päivätyö, terveydenhoitajan työtä... ja silleest! Kiva! :\ Tulipas arvostettu olo vielä, kun äiti sanoo moikka vain Tessalle ja Danielille... Jep! Kiva. Mut kuiteskin... illalla sitten tein melkoisesti kouluhommia taas, kun ei oikeastaan muuta hommaa ollut ja sitten iski pieni migreenimäinen päänsärky. Panatabs 1 g ja sänkyyn.

Aamulla aikaisin taas ylös ja ulos Tessan kasnsa. On niin söpöä kyllä ulkona! <3 Ihanaa!!! :) Kouluhommia taas tehnyt, ja päätäkin alkaa nyt taas särkemään... ai, ai... Tänään olisi yhdet tuparit tiedossa, jos sinne sit menis moikkaamaan pikaisesti, kun päänsärky on ohi...

Kouluhommia lisää, mut ei enää kauaa!!! :D

3 kommenttia:

  1. mul tulee niin pahamieli jos susta tuntuu et sua ei tueta...mut en viitsi tässä siitä enempää, kuin että ymmärrän ja minä ainakin tuen, vaikkakin ymmärrän sen vanhemmille tulevan tavallan huolen et pärjäätkö...ymmärrätkö..?

    VastaaPoista
  2. Joo, no kyl mie ymmärrän, mut siis ku se ei ollut pelkästään siitä kyse, ettenkö pärjäisi vaan siis yleisesti et on mun asiat päätetty jo valmiiksi. Mut joo. :)

    VastaaPoista
  3. Awww ymmärrän mut mulla voit ainakin kertoa kaikkea ja jutella jos tuntuu tolta. vaikka en usko et niin, mut samahan se on tähänki osoitteeseen, ainakin äitin kanssa, ei se mmärrä ja sit on tullut joskus huudettua et mä en halua sitä elämää

    mut juttele mulle jooko?

    VastaaPoista